”Suomen muinaiset kuninkaat” – todellisuus nimien takana
Kuningas Faravidin nimi nousee usein esiin puhuttaessa ”Suomen muinaisista kuninkaista”. Faravid mainitaan (, suom. ) kveenien () kuninkaana. Jouko Vahtola esittää Faravidista Suomen seuraavaa:
Suomi on muinainen kuningaskunta. "Jos et ole kouluhistoriassa tavannut tätä tietoa, siihen saattaa olla joku syy. Ehkäpä meidät halutaan pelastaa Wilhelmien ym. valloittajien synniltä: Olla ylpeä omista suomalaisista juuristaan."
Muita pseudohistoriallisten kirjoitusten mainitsemia ”Suomen kuninkaita” on Guso/Kuso. Guso on selvästi nostettu anonyymin tekijän 1600-luvun lopulta peräisin olevasta Suomen kronikasta, missä nimi mainitaan. Nimi on jäljitettävissä ainakin saagaan (”Ketill Kojamon saaga”, ei suom.), jossa esiintyy Gusi Finnakonungr. Ketillin saaga on täysin fiktiivinen kertomus eikä sitä voi pitää tapahtumahistoriallisena lähteenä. Se luetaan kuuluvaksi niin sanottuihin muinaissaagoihin ja se on kirjoitettu luultavasti 1200-luvulla, mutta vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1400-luvulta. Saagan mainitsema Gusi edustaa saamelaisia ja siten vierautta norjalaisesta näkökulmasta, eli Gusin rooli saagassa oli symbolinen.
Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta
Muinaisuskolla tarkoitetaan uskoa, jota harjoitettiin ennen kristinuskon tuloa. Kirjallisia lähteitä muinaisesta uskosta ei juuri ole ja moni suomalainen tuntee kenties paremmin kreikkalaisen jumaltaruston kuin omien esi-isiensä uskomukset.
”Suomen kuninkaita” koskevien väärinkäsitysten taustoista ja siitä, mihin tällainen kuviteltu Suomen muinaisuuden rakentelu liittyy esimerkiksi nykyisissä nettikeskusteluissa, voi lukea tarkemmin Sirpa Aallon ja FM Harri Hihnalan kirjoittamasta J@rgonia-lehdestä.
Euran kunnassa on erityisen paljon hiidenkiukaita, eli muinaisia hautaröykkiöitä. Suurinta niistä sanotaan kuninkaanhaudaksi ja se paitsi Suomen suurin, niin se […]
oli maanviljelyksestä riippuvaisten suomalaisten tärkein jumala. Uno Harva kertoo kirjassaan Suomalainen muinaisusko, että ukkosenjumalaa on kutsuttu myös nimillä pitkänen, isänen ja ylikäinen. Yleisin ja runoudessa eniten käytetty nimitys on Ukko ja Ukkonen.
[Arkisto] Muinainen Suomi Historia kertoo – Historien berättar.
Kuningas Fornjotin (muinaisnorjaksi Fornjótr) nimi mainitaan pseudohistoriallisissa teksteissä kaikkein useimmin. Hänet esitellään yleensä Suomen (ja Kainuun) ensimmäisenä kuninkaana. Perustelut tälle väitteelle on otettu (suom. ) alkuosasta, joka tunnetaan nimellä (suom. teoksessa ). [3] ensimmäinen käsikirjoitus on säilynyt 1300-luvun lopulta, mutta on arveltu, että saaga olisi ollut olemassa jo noin vuoden 1200 tienoilla. on myyttinen tarina siitä, kuinka Norja sai alkunsa Fornjótr-nimisen kuninkaan jälkeläisistä. Tämä osio on yhdistetty myöhemmin , koska Fornjótrin kerrotaan olleen Orkney-saarten jaarlien myyttinen esi-isä, jonka jälkeläiset tulivat Manner-Norjasta Orkney-saarille. Saagan on katsottu haastavan Norjan hallitsevan kuningashuoneen, sillä se viittaa siihen, että jaarlien esi-isät olivat Norjassa jo ennen muita. Siinä keskeisenä teemana on jaarlien kamppailu vallasta Norjan kuninkaiden kanssa.
Suomen muinaiskuninkaiden esineistöä
Suomen suomalaisista kuninkaista on jäänyt muitakin merkkejä, kuin historioitsijoiden maininnat. Kuvissa esiintyvät länsisuomalaiset mitalit ovat olleet hallitsijan lähimmilleen antamia suosion ja vallan merkkejä. Tapa kopioitiin tänne Bysantista, jonka kanssa oltiin paljon tekemisissä edellisen vuosituhannen vaihteen aikoihin. Virallisesti ko. esineet tulkitaan "bysanttilaisten rahojen kopioiksi". Jos kuninkaat ovat eläneet, heidät on myös haudattu. Euran Pappilanmäen komeimpia kumpuja kansa on nimittänyt perinteisesti "kuningashaudoiksi". RKP:n hallitsema Museovirasto ei ole toistaiseksi antanut lupaa näiden kumpujen tutkimiseen, vaikka ko. tontti on lunastettu Museovirastolle jo vuosikymmeniä sitten.
Suomen kuningaskunnan on täytynyt jättää jälkiä myös kansanrunouteen ja kronikoihin sekä meillä että muualla. Anglosaksien, eli nykyisten englantilaisten vanhin anglosaksinkielinen kirjallinen muistomerkki, Exeter-book 600-luvulta AD, toteaa täsmällisesti: "Caelic weold finnum". "Caelic (=Kaleva) hallitsi suomalaisia". Suomalaiset ja heidän hallitsijansa olivat siis varhaiskeskiajan englantilaisille tuttuja päivänpolitiikan hahmoja, aivan kuin Jeltsinit ja Clintonit tämänpäivän ihmisille, ja heidän tekemisistään kerrottiin juttuja sen ajan pubeissa, jos niitä oli. Kronikkoihin ei yleensä kirjata sellaisia tapahtumia tai henkilöitä, joita aikalaiset eivät pitäneet tärkeinä.
Suomalainen vanha kansanrunous tuntee henkilön nimeltä Ikutiera Nieran poika. Orkeyinga-saagan I luvussa, Fundinn Noregrissä mainittu kuningas Thorre on sama kuin suomalaisen kalevalamittaisen runouden Tiera. Kuningas Snaer samassa lähteessä on Niera.
Aude Rikas, joka myös esiintyy saagoihin pohjautuvassa sukutaulussa, on Ahti?, sillä:
"Armas Haahti(=Ahti), Saaren vanhin, Saaren kuuluisa kuningas, lähti pikkuissa sotahan, pikkuissa perän pitohon, lassa laivan vanhimmaksi.
Ahti aina arvelevi, rahojansa raksuttavi, helkyttävi hopeitansa;kaksin päivin, kolmin päivin rahat raksui pöydän päällä, helkkyi Huotolan (=Luotolan, ts. Ahvenanmaan) hopeat.
Hoi on Ahti veijoseni, muistatko kuin sotia käimme, kuin ennen hyvin elimme: sata päätä tappelimme, tuhat päätä turmelimme (=Ahvenanmaan ja Birkan hävitys ja ryöstö n.975 j.a.a.?).
Ennen Ahti maita uupu, kuin Sampsa siemeniä.
Ahtilla on siis rahaa ja maita aina vertauskuvallisuuteen asti. Ahtin voisi näin olettaa Suomen kuninkaaksi 900-luvun lopulta, jolloin hänen valtapiiriinsä kuului niin muinainen Suomi, Kainuu ja Karjala kuin Ahvenanmaakin, siis koko Fennoskandian "Fennia" Jäämeren Maalangenilta Nevalle ja Syvärille, Ahvenanmereltä Vienanmerelle, Bjuröklubbenilta (Skellefteåsta) Kuolan perukoille.(Siteerattu Martti Linnalta)
Bjuröklubbenin niemi on ollut Ruotsin (Helsinglandin) pohjoisraja, joka myös tunnettiin "ryssän rajana". Rajalinja jatkui Pohjanlahden toisella puolella Pähkinäsaaren rauhan rajajokena tunnettua Peta-ojaa pitkin, niin että karjalaisten liikenneväylänä käyttämä Pyhäjoki jäi rajan pohjois/itä-puolelle. Pähkinäsaaren rauhassa lienee vahvistettu Svean valtakunnan ja Novgorodin tasavallan väliseksi etupiirirajaksi Suomen puolella vanha Kainuun, myöhemmin Karjalan, ja (Länsi-)Suomen rajalinja. "Ryssänraja" -nimitys on perua siltä ajalta, jolloin Karjala oli perinyt Muinais-Kainuun valtakunnalta Kemijoen ja siitä etelään olevat Pohjanmaan jokivarret, "Seitsemän kymen Karjalan".
Muinais-Venäjän myytti - sidottu, Suomi, 2023
Pseudohistoriallisissa teksteissä on harvemmin suoria viittauksia niihin alkuperäisiin lähteisiin, joista nimet ovat peräisin. Jotta voisi ymmärtää, mistä nämä nimetyt ”Suomen muinaiset kuninkaat” tulevat ja mikä on niiden arvo Suomen historian lähteenä, on syytä luoda katsaus nimien alkuperäisiin esiintymisyhteyksiin.