Terijoen vanha kasino ja hotelli


Ensimmäisten huviloiden rakentaminen oli alkanut jo välittömästi rautatien valmistumisen jälkeen, ja viiden vuoden kuluttua niitä oli Terijoella jo 28. Vuonna 1882, jolloin vanhat lahjoitusmaat vihdoin tulivat Suomen valtion haltuun, huvilapalstojen määrä oli kasvanut kuuteenkymmeneen. Lunastuksen myötä vuokraviljelijän asemasta vapautuneet talonpojat alkoivat vaatia venäläisten maapalstoja itselleen, koska katsoivat, että ne oli luovutettu heiltä mielipidettä kysymättä. Talonpoikia kiinnostivat erityisesti hiekkaiset rantapalstat, vaikka ne olivatkin viljelyyn kelpaamattomia. Venäläiset puolestaan vaativat hallussaan oleviin maihin täyttä omistusoikeutta, jonka olikin heille lunastuksesta sopiessaan luvannut. Hallitus ei kuitenkaan suoraan antanut omistusoikeutta venäläisille, vaan muodosti lahjoitusmaista aluksi viisi emätilaa (Terijoen kylään kolme sekä Raivolaan ja Kuokkalaan yhden kumpaankin), jonka jälkeen niistä erotettiin myytäväksi 112 huvilapalstaa (Terijoki 63, Kuokkala 37 ja Raivola 12). Tämän jälkeen omia maitaan alkoivat myydä myös talonpojat ja paikalle ilmaantui muualta Suomesta tulleita liikemiehiä, jotka perustivat myyntikonttoreita ja ryhtyivät välittämään huvilapalstoja venäläisille.


Terijoen ensimmäiset kesäasukkaat olivat Pietarin varakasta porvaristoa, mutta 1870-luvun lopulla kesänviettoon saapui myös keskiluokkaisia virkamiehiä, joita varten paikalliset asukkaat alkoivat rakentaa vuokrattavaksi tarkoitettuja huviloita. Ensimmäinen seudulle rakennettu hotelli oli Bellevue, joka avattiin jo vuonna 1874. Saman vuosikymmenen aikana Terijoen liike-elämä vilkastui kesäasukkaiden ansiosta ja paikkakunnalle perustettiin muun muassa viina- ja olutkauppa sekä oluttehdas. Ensimmäiset venäläiset kauppiaat saapuivat 1880-luvun vaihteessa.

Terijoen suosio pietarilaisten kesänviettopaikkana kasvoi 1890-luvun alussa entisestään. Valtio ja paikalliset maanomistajat myivät huvilapalstoja kiihtyvään tahtiin. Tuolloin syntyi muun muassa huvila-alue, jossa oli säännöllinen asemakaava. Samalla venäläiset kesäasukkaat perustivat oman yhdistyksen, joka ryhtyi ajamaan heidän etujaan ja huolehtimaan Terijoen alueen yleisestä rakentamisesta ja kunnossapidosta. Yhdistys perusti muun muassa palokunnan ja aloitti teiden kunnossapidon, Suomenlahden rantaan rakennettiin jalkakäytävä puistonpenkkeineen ja myyntikojuineen. Syksyllä yhdistys huolehti myös katuvalaistuksesta. Palokuntatalon ympäristöön syntyi Palokunnanpuisto, jossa sijaitsi muun muassa tenniskenttiä. Yhdistys anoi vuonna 1891 myös oman perustamista Terijoelle, mutta kuvernööri hylkäsi anomuksen, joka samalla olisi tarkoittanut Terijoen kunnan syntyä.

Terijoen Merikylpylän kasino, joka paloi v

Vuonna 1892 Terijoelle valmistui niin sanottu vesihoitolaitos, jonka puistossa sijaitsi erillinen ravintola- ja kasinorakennus. Puistossa oli myös tenniskenttiä, rullaluistinrata, biljardihuoneita ja lava, jossa iltaisin esiintyi Venäjän tunnetuimpia laulajia, ballerinoja ja teatteriseurueita. saarelle oli yhden kesän ajan laivayhteys, jonka jälkeen tullihuone muutettiin purjehdusseuran paviljongiksi. Lisäksi Terijoella oli mahdollista harrastaa muun muassa ratsastusta sitä varten rakennetussa maneesissa. Aurinkoisina päivinä pitkä hiekkaranta täyttyi auringonottajista ja uimareista.

Kauppaliikkeitä oli 1890-luvun lopussa jo useita kymmeniä. Niistä enemmistö oli venäläisten omistamia, mutta Terijoella toimi myös muun muassa helsinkiläisten ja viipurilaisten liikkeiden myymälöitä. Kauppojen ohella kasvoi myös ravintoloiden määrä, 1890-luvun aikana Kivennavan kuntakokoukselta anoi anniskeluoikeuksia yli 30 henkilöä. Ravintoloiden lisäksi paikallinen oluttehdas myi kesäasukkaille tuotteitaan koreittain. Vuonna 1913 pelkästään Terijoen ja Kellomäen kylissä oli 380 liikkeenharjoittajaa. Osa venäläisistä jäi seudulle myös talvikaudeksi, ja heitä varten perustettiin oma venäjänkielinen koulu sekä rakennettiin . Ensimmäinen kirkko paloi 1907. Vuonna 1913 valmistunut uusi kirkko oli Suomen suurin ortodoksinen kirkkorakennus.

Venäläisen huvila-asutuksen huippuvuosina 1910-luvun alussa kesäasukkaiden määrä oli jopa 60 000. Suomen suuriruhtinaskunnan suurimmassa kaupungissa oli tuolloin hieman yli 100 000 asukasta. Neljäkymmentä junaa kuljetti päivittäin matkustajia Terijoen ja Pietarin välillä. lisäksi huvilayhdyskunnan asukkaita palveli parhaimmillaan myös viisi muuta parinkymmenen kilometrin matkalla ollutta asemaa. Hevosajureita Terijoella toimi yli 500, joiden lisäksi seudulla liikennöi myös linja-autoja. Vuonna 1911 Terijokea keisari määräyksestä liittää , mutta suomalaisten vastustuksen vuoksi se pysyi osana Suomen suuriruhtinaskuntaa. Sen sijaan samana vuonna perustettiin itsenäinen Terijoen kunta, johon kuuluivat aluksi vain Terijoen ja Kellomäen kylät.

Vuonna 1939 Terijoella oli noin 8 000 vakituista asukasta, mutta kesäisin tilapäinen asukasmäärä oli jopa kymmenkertainen. Paikkakunnan asukkaat edustivat ainakin 27:ää eri kansallisuutta.


kasinolla vai kenties Terijoen hiekkarannoilla

Terijoki oli kansainvälinen. Siellä puhuttiin 28 kieltä. Kunnan noin 8 000 asukasta kymmenen prosenttia oli syntyperältään venäläisiä tai muita ulkomaalaisia.

Hiekkarantojen Terijoki: Huvilaelämää Kannaksella

Talvisodan ensimmäisinä päivinä Terijoen upseerikasinolla kokoontui Suomen kansantasavallan hallitus Otto-Ville Kuusinen johdolla. Rakennus on yhä jäljellä, mutta se on erittäin huonossa kunnossa.

Toiminta alkoi jälleen vilkastua

Alueliitosten seurauksena Terijoki laajeni alkuaan alle 50 neliökilometrin kokoisesta 122km² laajuiseksi ja asukkaiden määrä kasvoi 8.000:een henkeen.

Pitkä rakennus, jonka taustalla on puita

Sanan Terijoki kuullessaan useimmat meistä ajattelevat hiekkarantoja ja ruskettuneita 1920-luvun nuoria. Tanssia kasinolla ja Tulenkantajia. Se ei ole sattumaa vaan pitkäjänteisen imagonmuokkauksen tulosta.

Terijoen Merikylpylä Oy — Historia

Vuosien 1918–1925 aikana Terijoen 6 500 huvilasta noin puolet myytiin ja siirrettiin purettuina muualle Suomeen. Nämä niin sanotut terijokelaishuvilat ovat edelleen suosittuja asuin- ja vapaa-ajanrakennuksia. Terijoen huvilayhdiskuntaa ei kuitenkaan ole aina arvostettu, esimerkiksi vuosina 1920–1930-luvuilla sitä kutsuttiin jopa ”kannakselaisen luonteenheikkouden kasvattamaksi rikkaruohoksi”, lisäksi aikoinaan maa-alueitaan venäläisille myyneitä talonpoikia ja muita paikallisia asukkaita syyllistettiin ja arvosteltiin kansallistunteen sekä isänmaanrakkauden puutteesta.

9 omaa vierashuonetta; majoitus tapahtui yleensä muualla

Muodollisuudet eivät estäneet ihmisten, ajatusten, elämäntapojen ja tavaroiden liikkumista. Niinpä Terijoesta muotoutui Suomen venäläisin pitäjä. Ja rautatieliikenteen kehittyessä Pietarin aateliset ja varakkaat porvarit löysivät Terijoen upeat merimaisemat ja tervehdyttävinä pidetyt, mäntyjä kasvavat hiekkaharjut. Yläluokkaiset pietarilaiset, joista monen kotikielenä oli englanti, kutsuivat Terijokea lyhyesti, hellitellen nimellä Terry.